Sewergroovesin mukaan on vuosien varrella ikävästi tarttunut vara-Hellacoptersin maine, vaikka bändit on perustettu kutakuinkin samoihin aikoihin ja pikemminkin Kopterit ovat pikkuhiljaa siirtyneet samoihin maisemiin, joissa Sewergrooves on koko ajan viihtynyt. Mitään kolmen pennin toimintarockia ei kuulla yhtyeen kolmannellakaan albumilla, vaan melodiarikkaat ja usein hieman kaihomieliset biisit vedetään mukavan pakottomalla otteella ja bändin juuret tuntuvat olevan 60-luvun popissa asti.
Revelation Timen julkaiseminen ei ollut mitenkään itsestäänselvää, sillä pitkään triona vaikuttanut kokoonpano koki kolauksen rumpali Robert Erikssonin keskittyessä Hellacoptersiin muiden jäädessä painimaan soittaja- ja motivaatio-ongelmien kanssa. Pillejä ei kuitenkaan pistetty pussiin, vaan uuden kannuttajan ohella mukaan tarttui myös kakkoskitaristi. Levyllä vaihdosta ei juuri kuule, sillä Sewergrooves ei varsinaisesti jyrää kitaroilla, vaan pääosassa ovat melodiat, joita tuetaan toistuvasti pop-vaikutelmaa lisäävillä stemmoilla.
Sewergroovesin harmiksi se ei sovi vallalla oleviin genreihin ilman väliinputoajan roolia eikä Revelation Time muutamista tarttuvista kappaleista (esimerkiksi avausraita Five Times More) huolimatta avaudu mitenkään samantien. Kunhan levyä malttaa toistuvasti kuunnella, se kyllä palkitsee kuulijansa. Mikään mestariteos se ei ole, mutta paikkansa se puolustaa paremmin kuin monen tiukasti ajan henkeä väkisin seuraavan pyrkyrin itsestäänselvyydet.
THE SEWERGROOVES: Revelation Time
Arvio julkaistu Soundissa 09/2002.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Sewergroovesin mukaan on vuosien varrella ikävästi tarttunut vara-Hellacoptersin maine, vaikka bändit on perustettu kutakuinkin samoihin aikoihin ja pikemminkin Kopterit ovat pikkuhiljaa siirtyneet samoihin maisemiin, joissa Sewergrooves on koko ajan viihtynyt.
Arvio
THE SEWERGROOVES
Revelation Time
Low Impact
Revelation Time
Low Impact