SHERYL CROW: Detours

Arvio julkaistu Soundissa 02/2008.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Sheryl Crow on jäänyt harmilliseen alisuoriutumisen kierteeseen vankasta listasuosiostaan huolimatta – ja mahdollisesti juuri siitä johtuen. Asenteessa, soittotaidossa ja lauluäänessä piilee kaikki tarvittava musiikillinen voima.

Arvio

SHERYL CROW
Detours
A&M

Sheryl Crow on jäänyt harmilliseen alisuoriutumisen kierteeseen vankasta listasuosiostaan huolimatta – ja mahdollisesti juuri siitä johtuen. Asenteessa, soittotaidossa ja lauluäänessä piilee kaikki tarvittava musiikillinen voima. Crow on taatusti rockimpi ja kantrimpi kuin Shania Twainin kaltaiset lantratut genreristeyttäjät, mutta silti Detours on perin tankea albumi kuunnella. Lauluääni on säädöissä leikattu melkein umpinaisen kireäksi soundiratkaisujen keskittyessä teknisten yleissävyjen korostukseen. Hyvä esimerkki on alun akustisen tölkkisoundisen nuotiolaulelman töksähtävä vaihtuminen potraan pop-rumputahtiin.

Crow’n omat ja Bill Bottrellin kanssa jalostetut laulamisen aiheet on napattu sujuvasti omasta erosta, rintasyövästä ja adoptioäitiydestä sekä poliittisista ajankohtaisvieheistä, kuten Irakin sota, ympäristöongelmat ja New Orleansin katastrofi. Teemat kantavat vain puolittain, sillä moni lupaava melodia ratkeaa yhdentekeväksi tai suorastaan lapselliseksi rallatukseksi. Levyn parhaaksi ytimeksi kiteytyykin intiimein ja selväsoundisin keskiosa. Elämän road-elokuvassa kuljeksiva nimikappale on lämmintä helinää ja klassisten soul-jousien vuoropuhelu hivelee Now That You’re Gone -hyvästejä. Kaipuun täyttämä Drunk With The Thought Of You tuo Crow’n luonnollisen äänen kaikkein lähimmäksi kuulijaa tällä muuten tylsähköä varoväliä ylläpitävällä levyllä.

Lisää luettavaa