SHERYL CROW: C´mon C´mon

Arvio julkaistu Soundissa 04/2002.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Jenkkimelankolia lienee käyttökelpoisin termi kuvailemaan tummemmista tunteista inspiraatiota niittäneen Sheryl Crow'n aiempia edesottamuksia, syytä hämmästelyyn siis riittää laulavan lauluntekijän ilmoittaessa uutukaisensa edustavan niin kesäisiin avoautoihin kuin kotibileisiinkin sopivaa käyttökiekkoa.

Arvio

SHERYL CROW
C´mon C´mon
Universal

Jenkkimelankolia lienee käyttökelpoisin termi kuvailemaan tummemmista tunteista inspiraatiota niittäneen Sheryl Crow'n aiempia edesottamuksia, syytä hämmästelyyn siis riittää laulavan lauluntekijän ilmoittaessa uutukaisensa edustavan niin kesäisiin avoautoihin kuin kotibileisiinkin sopivaa käyttökiekkoa. Neljän vuoden takainen The Globe Sessions olikin sen verran loppuun saakka viety vuodatus ettei kyseisen kokonaisuuden nokittamiseen löydy oikein mitään perusteltavaa syytä, saati muuta keinoa kuin ehkä ranteiden auki viiltäminen.

Kaikesta huolimatta C'mon C'mon kuulostaa kovin tutulta. Tuotantoa on ripauksen verran nykyaikaistettu mutta kitarat soivat edelleen vanhanaikaisesti ja päähuomio keskitetään Crow'n syntisen hienosti soivaan ääneen. Levyn aloittava Steve McQueen pelaa aivottomassa perusamerikkalaisuudessaan varmasti myös täkäläisissä autostereoissa kun taas Lenny Kravitzin vierailu kappaleessa You're An Original on – kuten arvata saattaa – mahdollisesti pornointa mitä retrohenkinen kuuntelija voi musiikillisesti toivoa.

Vieraslistalta löytyy enemmänkin nimekkäitä tuttuja, tyylikkäimmät cameot menevät Don Henleyn sekä Emmylou Harrisin piikkiin. Eväskorin sisältö on alusta loppuun kevyt mutta harmiton, sillä onhan kysymys kuitenkin vain puhtaasta perusviihteestä.

Kaikki toimii niin pitkään kun Crow malttaa jättää ajattelemisen narikkaan. Viittaukset vakavampaan pohdiskeluun kuitenkin vesittävät tiettyjä biisejä aina hamaan keskinkertaisuuteen asti, kun aiheitakaan ei jakseta käsitellä loppuun asti sillä intensiteetillä kuin Crow'lta sopisi odottaa. Älykkyyttä ihanasti karsastavan hömpän sekaan ei ehkä olisi kannattanut lisätä näennäisesti tutkiskelevia ja päämäärättömän laiskasti eteenpäin matelevia täytebiisejä vaan pysyä tiukasti tunneskaalan ääripäissä, joissa Crow on ilmiselvästi omimmillaan. C'mon C'mon on kaikessa viihdyttävyydessäänkin toivottavasti vain hienon artistin kevyt välityö.