Tasankokaiku-nimisen levyn voisi kuvitella sisältävän lähinnä hiljaisuutta. Helsinkiläisen Shogun Kunitokin musiikki ei suoranaisesti möykkää, mutta ei hissuttelekaan. Puoleen tuntiin mahtuvat seitsemän mainiota ääniseikkailua ovat veikeitä, ryhdikkäitä, tanssittavia, kestäviä ja yllättäviä.
Tasankokaiku sisältää pääosin syntikoilla ja lyömäsoittimilla rakennettua instrumentaalimusiikkia, joka mieleni lokeroissa hakeutuu jonnekin krautrockin lähistölle. Biisit luottavat yleensä yhteen kuningasideaan, jota toistetaan junnaten eri intensiteeteillä ja soundeilla. Etenkin kuulokekuuntelussa pää tuntuu täyttyvän korvasta toiseen suhisevista ja piipittävistä äänistä.
Yhtään pidempää annosta tätä ei jaksaisi kuunnella, mutta tällaisena tämä uppoaa aivan valloittavasti – jopa monta kertaa putkeen kuunneltuna. Sekavasta selitysyrityksestä huolimatta Shogun Kunitokin musiikki ei ole laisinkaan vaikeaa. Kauniit melodiat soljuvat ja terhakkaat rytmit vetävät puoleensa. Kuulijan hermoja ei raasteta avantgardistisilla äänillä, eikä biiseissä unohduta minuuttikausiksi hippijumitusten pariin.