Siouxsie And The Bansheesin ja kokeellisemman The Creaturesin hajottua Siouxsie Sioux julkaisee ensimmäisen soololevynsä. Yli 30 vuotta kestäneen uransa aikana Sioux on vain muutamaan otteeseen käväissyt levyttämässä yhtyeidensä ulkopuolella: 90-luvun puolivälissä hän duetoi Morrisseyn kanssa ja sen lisäksi nainen on säveltänyt ja laulanut kappaleen Basement Jaxxille sekä tehnyt muutamia lyhytkestoisia projekteja.
Siouxsien ensimmäinen sooloalbumi liikkuu voimakkaissa tunnelmissa. Sen tempo vaihtelee Bond-tunnariksi sopivasta Here Comes That Day -kappaleesta If It Doens’t Kill You -sävelmän hitaasti kasvavaan kauneuteen. Levyllä säilyy kuitenkin yhtenäinen tunnelma, jota voi kuvata haikeaksi. Ehkä kyseessä on tilitys hajonneista yhtyeistä ja avioerosta, ehkä kasvusta ja voimistumisesta, ehkä itsensä löytämisestä. Mantarayn vahvin puoli onkin levyn lyriikoiden ja musiikin tuoman haikeuden yhteensovittamisessa. Huomio kiinnittyy vahvasti teksteihin, kun musiikki enemmän tukee niitä kuin jyrää yli.
Vanhaan verrattuna Mantaray erottuu soololevyksi. Tietenkään Sioux ei pääse eroon pitkästä urastaan ja tavastaan tehdä musiikkia, mutta äänimaailma on soololla nytkähtänyt hieman poikkeavaan suuntaan, jos sitä verrataan The Bansheesin punkahtavaan tuotantoon tai The Creaturesin sähköisiin kokeiluihin. Ehkä Sioux on soolollaan entisten yhtyeidensä välissä?