SIPE: Sipe

En ole Apulannan sympaattista rumpalia koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta Sipestä on lähtemättömästi jäänyt kuva vilpittömänä ja mukavana kaverina. Tätä mielikuvaa tukee vahvasti myös miehen yllättäen ilmestynyt soololevy. Oman angstin purkamiseen tarkoitettu kiekko on varmasti ollut tekijällään tärkeä väylä päästellä paineita, mutta raskaalta tai synkältä albumi ei kuulosta lainkaan, vaikka tekstit usein vakavia aiheita käsittelevätkin.

Julkisuudessa vähäpuheisen ja ujonpuoleisen Sipen aivoitukset paljastuvat milloin herkällä, milloin hauskalla tavalla. Vai mitä sanotte kertojapersoonien lähestymistavoista albumin kahdella ensimmäisellä raidalla: Tommi Liimatan upeasti tulkitsemana Tilatkaa tytöt taksi -kappaleessa pyydetään isää antamaan äidille lapsen syntymä anteeksi, kunHäiriintyneessä kuussa ahdistukseen riittää lääkkeeksi bändin perustaminen!

Peitsamo- ja Ramones-fanina tunnettu Sipe hämmentää myös osaamisellaan säveltäjänä. Levyllä kuullaan hyvin erityyppisiä kappaleita, mutta varsinaisilta pastisseilta ne eivät kuulosta eivätkä laulut assosioidu liian selvästi laulajien omiin bändeihin, vaikka solistien tulkinnat tuttuja mielleyhtymiä herättävätkin. Suomen suosituimman rock-bändin jäsenenä on väkisinkin etuoikeutetussa asemassa ja on turha kieltää, että tämäkään levy olisi tuikitavallisen heinolalaisen muusikon julkaisemana ollut yhtä kiinnostava, mutta helpoista valinnoista Sipeä on turha syyttää. Anna Erikssonilla ei ole rock-uskottavuutta edes kitsch-mielessä ja levyn parhaimmat raidat ovat syntyneet yhteistyössä Pool-yhtyeen Hannu Sallisen kanssa. Jos Apulannalle joskus käy kylmästi, olisi Sipen kirjoittamille ja Sallisen hienosti laulamille power pop -hiteille varmasti käyttöä.

Sipen soololevy ei ole täydellinen rock-levy, mutta silti se on paljon enemmän kuin luppoaikaansa käyttävän muusikon terapiasessio. Albumi on fiilikseltään niin rento ja vapautunut, että se kantaa parin heikommankin raidan yli (liiallisella paatoksella pilattu Viiksikset sekä liian apulantamainen Tänään). Ehkä kaikkein paras merkki levyn ansiosta kuitenkin on, että nonstop -luukutuksesta huolimatta se kuulostaa edelleen yhtä tuoreelta ja aidolta kuin ensikuuntelullakin.