SIZZLA: Taking Over

Jamaikan kuumimman kulttuuri-deejayn ruuti sen kun palaa. Tulinen rastasaarnaaja on takonut Phillip "Fattis" Burellin loisteliaalla tuotannolla jo 12 pitkää levyä, puhumattakaan saaren tanssihallien rakastamista 7-tuumaisista, joita tästäkin löytyy nivaska (nimiraita, To The Point ja Streetside Knowledge).
Jotain uutta sen ainaisen turbaanin alla näyttää tapahtuvan. Taking Overilla on jo vähän rauhallisempiakin numeroita. Komeaa nimiraitaa leimaa läpi kappaleen lyyrisesti sooloileva akustinen kitara. Riimitys on siinäkin melkoista vaahtoamista, mutta Farella herra herkistyy oikeasti laulamaan.
Poikamaisen sointuva ääni on kaukana siitä hurjasti mörisevästä ripityksestä, josta Sizzla tunnetaan ja jota Taking Overillakin on varmasti tarpeeksi. Tribaalisin nyabinghi-rummuin, tsänk-tsänk-kitaroin ja jopa huiluin vuorille ja laaksoihin Jahin rakkautta ja yrtin hyvyyttä julistava Somewhere Oh Oh keinahtaa melkein 70-luvun malliin, paitsi että rydim on aika kiperää neo-rock steadyä. Myös King Taco astelee ylpeästi vanhan koulun suuntaan läikkyvin rytmikaiuin. Jamaikallakin lujaa jylläävä hip-hop-vaikutus kuuluu selvimmin Brand New'llä ja ovelien taustalauluosuuksien täplittämällä Hold Her In My Armsilla.
Jos Sizzlan vyöryttävä tyyli välillä uuvuttaakin niin kyllä taso tällä, kuten muillakin miehen levyillä, on kokonaisuutena harvinaisen korkea. Huomattava kiitos siitä kuuluu Fattisin ehtymättömän musikaalista kekseliäisyyttä viljelevälle ja ehdottoman tuoreelle tuotannolle, jolle ei hevillä vertaista löydy.