THE SLEEPY JACKSON: Lovers

Australialaisen The Sleepy Jacksonin laulaja/lauluntekijä Luke Steele on klassinen Arthur Lee -koulukunnan eksentrikko, musiikillinen nero mutta vähintään rajatilatapaus. Steelen ensimmäinen taustabändi lähti livohkaan hänen jatkuvan ryyppäämisensä ja oudon käytöksensä vuoksi, toiselle Steele antoi itse kenkää, koska se kyseenalaisti täydellisen yksinvallan popyhtyeen parhaana toimintamallina. Sitten Luke Steele tuli uskoon.

The Sleepy Jacksonin ilmaisun pohjalla on Gram Parsons -tyyppinen romanttinen country rock, jota väritetään pedal steel -kitaroilla ja yleisellä psykedeelisellä vivahteella. Kepeimmillään ja kesäisimmillään tämä perusmuoto on Good Dancersin ja Miniskirtin ("If I was a girl/I'd wear a miniskirt into town") kaltaisilla pophelmillä, ruraaleimmillaan Old Dirt Farmerin maalattialle haisevassa viulupolskassa. Herkkiä ja jopa pelottavan henkilökohtaisia lauluja kirjoittavan Steelen pään sisässä käy kuitenkin sellainen kuhina, että levyn lokeroiminen yhtä sarkaa edestakaisin kyntävien alt.country-aktien seuraan olisi naurettavaa.

Eurooppalaisten popdiggarien ensimmäinen kosketus The Sleepy Jacksonin musiikkiin oli talvella ilmestynyt kahdeksan biisin repaleinen, mutta rakastettava minilevy, joka oli koottu yhtyeen kotimaassa julkaistuilta singleiltä. Steelen malttamaton mieli välittyy myös Lovers-levyn tyylikirjosta. Päiväunien Psychedelic Furs -balladi Rain Falls For Windin lopullista tuhoa enteilevä bassolinja ja alaston avausrivi ("I've been drinking/and I been thinking of you") muodostavat vuoden hienoimman pophetken tähän mennessä, mutta kauas eivät jää Acid In My Heartin kertosäkeen taustalla yksinäisenä karusellina pyörivä piano tai Vampire Racecoursen sinnikäs VU-garagebiitti tai Bowien 70-luvun rocklevyjen upeista pianoballadeista muistuttava kuoro Don't You Know -kappaleen lopussa tai… Harvalla poplevyllä on yhtä paljon ylisanoihin yllyttäviä yksityiskohtia kuin The Sleepy Jacksonin debyytillä.

Maantieteellinen etäisyys, selittämätön kaipaus joko pois tai takaisin, on usein toiminut australialaisten yhtyeiden hyväksi. 23-vuotiaan Luke Steelen ensimmäisen mestariteoksen haikeus on kuitenkin luonteeltaan erilaista kuin esimerkiksi The Triffidsin ja The Go-Betweensin levyillään dokumentoima. Luke Steele ei ikävöi kotiin tai tahdo tapahtumien keskipisteeseen. Hän etsii itseään.