SNIPE DRIVE: Cables

Nuoruus on rockbändille yhtä tärkeä ominaisuus kuin vanhuus zen-mestarille. Innokkuutta ja positiivista aggressiota löytyy yllin kyllin, eikä energiaa tarvitse hörppiä peltitölkistä.

Toisaalta, vähäinen ikä tuo mukanaan alttiuden ylilyönteihin, joita sitten hymistellään "pojat on poikia" -sananparsin ja ymmärtävin katsein. Tuusulasta ponnistavan Snipe Driven tuskin kuitenkaan tarvitsee punastella 15 vuoden päästä yhtä lailla kuin vaikka The Rasmuksen piti.

Bändi osaa pitää kikkailun ja kohelluksen aisoissa. Ainakin melkein koko ajan. Se myös tunnistaa laadukkaan kertosäkeen, kun on sellaisen tehnyt tai jostain vähän muuntaen pihistänyt. Sama koskee tarttuvia sävelkulkuja. Ja onhan tässä logiikkansa: jos jengi pitää laittaa lakoon riffillä, miksi tyytyä vähempään kuin flirttiin My Sharonan kanssa?

Viitisen vuotta sitten perustettu Snipe Drive hallitsee tyylislalomin pelottavan hyvin ja ammentaa jenkkiläisen pikemmin kuin britti-indien puolelta. Big Catille bändi laatii sokkotreffit Disco Ensemblen ja Agentsin välille ja Hairgelillä System Of A Down kohtaa Arctic Monkeysin. Aika mahtavaa.