Kun hirmumyrsky ja epämääräiset olosuhteet tempaavat bändin entisiä jäseniä tuonpuoleiseen ja kiertueita keskeytyy pitkää toipumista vaativien kolareiden seurauksena, treeneihin raahautuminen vaatii tavallista enemmän sisua. Grindin, sludgen, deathin ja syvän etelän hajuinen keitos elää ja kehittyy, vaikka kohtalo pitää Soilent Greeniä tikkataulunaan ja napsii kymppejä herkeämättä.
Erik Rutanin tuottaman albumin soundit ovat selkeämmät ja kirkkaamman teräksiset kuin Soilentilla koskaan. Biisirakenteetkin tuntuvat suoristuneen. Totta toinen puoli, mutta polveilevia ratkaisuja ja tempokikkailua suositaan edelleen ja kitaroiden mathcoremaisten riffien tirauttelu pitää huolen, että suoristuminen ei tarkoita yksinkertaista. Soilent Green on helppo mieltää samoille lavoille Mastodonin kanssa.
Levyltä puuttuu vielä luova hulluus, joka tekee Mastodonista niin ainutlaatuisen. Samoin uupuu vääjäämätön mutavyöry, jonka ansiosta Kingdom Of Sorrow nousi niin koruttomalla tavalla tekijämiesten joukkoon. Louisianalaisten viides on hyvä ja sopivalla tavalla keskittymistä vaativa levy, mutta vieläkin totaalisempaan rullaukseen olisi ainekset. Tiedotteen oivallinen ”swamp grinders” -luonnehdinta velvoittaa.