Yleistä tietoa lienee se, että Scott Morgan ja Nicke Andersson ovat hienoja ja ansioituneita rokkijätkiä. Molempien henkilöhistoriasta löytyy parikin bändiä, jotka ovat jättäneet merkkinsä rockin suureen jatkumoon. Nicke Andersson on varmasti innostanut joitakin nuoria metallipäitä ja katurokkareita hieman samaan tyyliin kuin Scott Morgan Anderssonia ja muita skandinaavisia toimintarokuja.
Herrojen yhteinen bändi jatkaa siitä, mihin se debyyttialbumillaan jäi. Vanhan hyvän koulun soul soi yhä autenttisesti groovaten ja välillä hieman valkonaamaista rokkikulmaa hakien. Tyyli on hallussa miesten päähineistä vuosikertasoundeihin ja tiukkoihin panorointeihin. Soitto on äärimmäisen tyylitietoista, mutta ei tyydy ainoastaan museoimaan 60- ja 70-luvun soulsvengiä. Etenkin Nicke Anderssonin rummutuksessa kuuluu soittamisen riemu, jossa ei ole sijaa kangistavalle retroniuhotukselle. Scott Morgania parempaa valkoista soulääntä saa myös etsiä.
Palikat ovat siis kohdallaan, mutta valittu tyylilaji asettaa The Solutionille kohtuuttoman haasteen. Kaikenmaailman Iket ja Tinat ovat aikoinaan tehneet tämän kaiken niin hyvin kuin ihminen sen pystyy tekemään. Levyn parhaat biisit eivät ole Morganin tai Anderssonin kynistä, vaan hienosti valittuja lainoja.