SOMA: Päiväni jumalana

Arvio julkaistu Soundissa 02/2006.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Indiepiirit huomio: älkää antako tämän aarteen mennä ohi. Soma ansaitsisi Wojciechin tapaisen arvostuksen ja toisaalta yhtyeelle voisi helposti kuvitella soittoaikaa Radio Novassa. Juuri tämä ristiriita tekee Soman kakkoslevystä niin kiehtovan tapauksen.

Arvio

SOMA
Päiväni jumalana
Musik! Finnland

Indiepiirit huomio: älkää antako tämän aarteen mennä ohi. Soma ansaitsisi Wojciechin tapaisen arvostuksen ja toisaalta yhtyeelle voisi helposti kuvitella soittoaikaa Radio Novassa. Juuri tämä ristiriita tekee Soman kakkoslevystä niin kiehtovan tapauksen.

Musiikillisesti Soma ei ole kaukana radioaaltoja hallitsevista yhden hitin suomirockbändeistä, mutta toteutuksessa on niistä poiketen tavattoman suurta uskallusta ja rehellistä itsensä likoon laittamista. Otetaan esimerkiksi nimikappale, joka alkaa uljaalla jousimatolla. Pian alta kuuluu vaimea yskäys, ja Vesa Aleksin hädin tuskin pinnalla pysyvä ääni vaikertaa epävireisesti: ”Luonto osoita voimasi yli kansoittuvan maailman”.

Sovitukset ovat muutenkin rohkeita ja kekseliäitä, esimerkiksi jousia käytetään runsaasti – huippuna Katse, jossa ei laulun lisäksi muuta olekaan. Samaa rohkeutta on sanoituksissa, joissa pohditaan poplauluille harvinaisen vakavia aiheita.

Indiekansalle tämän luulisi maistuvan sikälikin, että haikeimpina hetkinä Somasta tulee mieleen Mercury Rev, rokatessaan Grandaddy. Myös Kent- ja Coldplay -vertauksiin Soma saa varmasti tottua. Masentuneimmillaan albumi on Pimeän huoneen viehättävän upottavassa tunnelmassa, mutta levyn lopussa tempo reipastuu huomattavasti. Molemmat tyylit toimivat tehden levystä hienosti kaartavan kokonaisuuden.

Debyytin aikoihin Soma oli Universalilla. Mikähän siinä on, että tämä omakustanne on selkeästi rohkeampi ja persoonallisempi?

Lisää luettavaa