Blues on pahimmillaan todella tylsää kliseemusaa. Siksi en ilahtunutkaan, kun 64-vuotiaan slidekuningas Sonny Landrethin uusimman Bound By The Blues -levyn ensimmäinen kappale Walking Blues alkaa: ”Mie heräsin sängystäin, eikä ollu etes kenkiä jalassa.” Ihanko totta? Voi veljet!
Aiemmin myös zydecoa viljellyt Sonny veivaa jo kolmannellatoista soololevyllään pelkkää bluesia, muka fanien toiveesta ja tämä on niinku paluu juurille. Ja pyh! Tosiasiassa tulee mieleen, että olisiko äijän ideasammio jo tyhjenemässä, kun hän vetää monissa kappaleissa tuttuja, tosin hyviä, slidekikkojaan kuin automaatiolla.
Suvereeni ja virtuoottinen Landreth on varmaankin tehnyt levyn ihan vilpittömällä mielellä, mutta miksi omien, ihan kivojen, bluesbiisien lisäksi äänitteelle on ollut pakko ottaa umpikaluttuja stankkuja, kuten Dust My Broom? Ehkä paras on omatekemä Johnny Winterin muistolle omistettu Firebird Blues.
Levy on hieman puuduttava putkeen kuunneltuna ja parhaimmillaan yksittäisinä biiseinä. Bluesin kulunut lyyrinen kuvasto ei kai vaan nappaa meikäläiselle.
Kuulehan sie Sonni, pystyt parempaankin! Kokoo ittes, ole mies!