Sonny Landreth on maailman paras slidekitaristi. Olen digannut Sonnyä Outward Bound -levystä (1992) lähtien ja odotan jokaista uutta albumia malttamattomana. Tämä Elemental Journey -platta asettaakin tosifanin hieman koetukselle, sillä levy on kokonaan instrumentaalikamaa ja se on hieman sääli, sillä olen aina tykännyt Sonnyn nasaalihkosta laulusta. Onhan mies toki ennenkin viljellyt levyillään yksittäisiä lauluttomia biisejä, mutta että ihan koko levy! Aiemmista poiketen tälle bändilevylle on tungettu myös jousisektio värittämään joitakin kappaleita.
Levyn kappaleet ovat aiemman tyylistä tunnelmointia ja maalailua. On pakko ihailla Sonnyn kykyä löytää ja keksiä kivoja, tenhoavia ja mielenkiintoisia melodioita, jotka eivät jää toistamaan itseään, vaan tekevät pitkiä temaattisia kaaria. Yksittäisistä kappaleista mikään ei nouse muiden ylitse, vaan maisemat ja tunnelmat vaihtuvat. Kaikki biisit ovat maestron omia sävellyksiä. Sonny on usein ottanut levylleen vierailijoita ja tällä kertaa mukana ovat tiluttelija Joe Satriani sekä kultakorva Eric Johnson, jotka eivät tuo levylle mitään lisäarvoa.
Levy ei aluksi saanut varauksetonta ihastustani, mutta sitkeä pyörittäminen auttoi. Tämä levy kasvaa ja siitä löytää joka kerta hieman jotain uutta. Laulun puuttuminenkaan ei lopulta enää jää vaivaamaan, sillä Sonny kutoo kitarallaan mielenkiintoisia tarinoita.
