Reippaan irlantilaisen yhteislaulurockin ja dropkick-punkin henki marssittaa rehvakkaasti esiin tamperelaisen Sorrowheartsin vauhdikkaat perinnesävelet. Ne ovat laulajan ja erilaisia kitaroita ja kielisoittimia soittavan Sami Ala-Lahden rustaamia lukuun ottamatta Sladen 1980-luvun hittiä, skotti-jig-tyylitelmää Run Runaway. Kuusimiehinen yhtye ja toinen mokoma avustavia soittajia saa etevästi puhallettua eloon hyvin meheväsointista ja teemoiltaan tunteikasta musiikkia. Tyylilajissaan bändi onnistuu ottamaan tunnelman hyvin ja hiotusti haltuunsa, vaikka kappaleilla ei haeta kovin omaperäisiä jalostuksen asteita.
Soundia ja svengiä leimallisesti johdattelevat viulu ja haitari on sovitettu musiikkiin sujuvalla perinteen määrittämällä yleistasolla. Ryhmän soitinnusten tiiviys antaa melodioille ja tahdituksille aika rajatusti kallistuvan etunojan. Ääntämisen klangin tunnistaa suomalaiseksi, mutta mitään hollywoodin-irlantia ei sentään murreta. Kappalesetti kulkee energisesti, seisahtelematta ja sivuilleen vilkuilematta, mutta turhauttavankin tuttuja latuja. The Congretion & The Kingdom Come -levyn biisit haluaisi muistaa enemmän omien kohokohtiensa ja säveloivallusten ehdoilla kuin näin yhtenäisenä massana railakasta irkkuhenkeä ja keskinäistä tekemisen iloa.