SOTAJUMALA: Death Metal Finland

Ei yhtään enempää. Puoli tuntia riittää. Sotajumala paiskaa jenkkideathinsä niin hengästyttävällä vauhdilla ja intensiteetillä – vieläpä ilman taukoja – , että Deicide-tyylinen tärkeimmän tiivistys on asiaa.

Death Metal Finland on tyyppiesimerkki albumista, joka ei toimi hiljaisella volyymilla. Väännäpäs kovemmalle, sinne missä Florida-deathin jyrinä muistuttaa lähenevää pommikonelaivuetta, niin johan potkii. Sekään ei auta, jos levyn kuuntelee huitaisemalla, sillä Death Metal Finlandin herpaantumaton hyökkäys vaatii samaa periksi antamattomuutta kuulijaltakin.

Tarkemmalla syynillä Morbid Angel -mutkat, Cannibal Corpse -teknisyys ja Malevolent Creation -mättäminen alkavat elää. Paksuimmillaan, hitaissa biiseissä Kuolleet ja Pommitus, laulaja 105:n korskahtelu saa Immolationin Ross Dolanin helvetillisen syvää maanisuutta muistuttavia piirteitä. Suomen kielen sovitus amerikkalaisympäristöön vaatii sekin pari totuttelua.

Puoliväliin levyä tämä on suurin piirtein jämerintä angstia, mitä peltipurkki kirjoittajan hartioiden välissä suostuu ottamaan vastaan. Sitten iskee väistämätön, eli kaahaus ja koko levyn mitassa liian vähäinen variaatio meinaa aiheuttaa kitkaa. Mutta koska kiekkoa ei venytetä turhaan, sen savunkatkuiseen kirvelevyyteen on helppo palata.