SPARTA: Threes

Kun haastattelin Spartan Jim Wardia kesäkuussa 2002, oli bändinsä keulahahmoksi olosuhteiden pakosta nostettu kitaristi-laulaja äärimmäisen hermostunut. Ahkerasta vitsailusta huolimatta At The Drive-Inin hontelo ex-kitaristi tuntui olevan täysin rikki.

Kohtalo ei ole Wardia hellinyt tuon jälkeenkään. Ensin serkku ja läheinen muusikkotoveri Jeremy Ward menehtyi heroiinin yliannostukseen, sitten mies itse koki täydellisen hermoromahduksen ja lopulta pitkäikäinen luottomies, kitaristi Paul Hinojos lähti The Mars Voltaan. Jos ei todellisen, niin ainakin median silmissä vihollisen leiriin. Uskoisitteko, että Threes on sisäänpäinkääntynyt ja synkkä levy?

Spartan osana on ollut kärsiä vertailuista At The Drive-Iniin ja The Mars Voltaan, joille se ei ole kyennyt tarjoamaan kunnon vastusta. Toisaalta se patoutunut tuska, jota Spartan kaikki aiemmatkin levyt ovat olleet pullollaan, ei purkaudu vieläkään. Se on aistittavissa muutamista haavoittuvuutta tihkuvista kappaleista, joiden hätä oikeasti puhuttelee. Mutta kuten aiemminkin, näitä kappaleita on aivan liian vähän, että Sparta vieläkään nousisi massiivisten odotusten tasolle.