SPARTA: Porcelain

SPARTA
Porcelain
Geffen

At The Drive-In oli oman genrensä uranuurtaja ja sen viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto Relationship Of Command tullaan tulevaisuudessa taatusti nostamaan yhdeksi 2000-luvun alkupuolen suurista mestariteoksista. ATDI:n hajottua bändin soittajat jakautuivat kahteen leiriin; The Mars Volta ohjautui kokeellisemmille laduille, kun Sparta valitsi huomattavasti suoremman tien.

Porcelain esittelee Spartan hieman raaemmassa kuosissa kuin bändin esikoislevy Wiretap Scars. Livesoiton tunnelma on vahvemmin läsnä ja ylimääräset kiemurat on karsittu minimiin. Jim Ward ei vieläkään ole kovin karismaattinen äänenkäyttäjä, mutta Spartan tapauksessa ei laulu ole missään tapauksessa hallitseva elementti. Yhtyeen ytimestä löytyvät murhaavan tarkka rumpali Tony Hajjar ja jylhiä kitarariffejä tuon tuosta loihtiva Paul Hijonos. At The Drive-Inissä miesten rooli oli "vain" pitää homma kasassa, Spartassa heille suodaan jo pieniä erivapauksia.

Spartan uutuus osoittaa valitettavan todeksi sen väitteen, että bändin biisinkirjoitustaidoissa olisi rutkasti petrattavaa. Kun kaikki tuovat oman panoksensa luovaan prosessiin, haiskahtavat tulokset usein kompromisseilta. Näin on myös Spartan tapauksessa. Selkeän johtohahmon puute on varmasti yhtyeen sisäisen kemian kannalta mainio juttu, mutta Porcelain-levylle se tuottaa reilusti takapakkia. Kun neljäntoista hyvällä energialla sykkivän ja soitannollisesti moitteettoman kappaleen joukkoon ei ole mahtunut yhtään muistettavalla melodialle etenevää siivua, on koneistossa jotain oleellisesti vialla.