Siinä missä Staind tuli aikoinaan tunnetuksi mies ja kitara -tyyppisten kappaleiden rockbändisovituksilla, on yhtye sittemmin siirtynyt raskaammille aaltopituuksille. Yhtyeen mukaan nimetty Staind ei nopeusennätyksiä kellota, vaan jyristelee eteenpäin raskaan alavireisesti.
Staind kuuluu osaksi tyylilajia, jossa jokaisella osavaltiolla on oma menestyjäbändinsä. Ylitarjontaa riittää ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta, mutta Staind on kuitenkin onnistunut murtautumaan läpi suurille markkinoille. Yhtyeen kappaleiden selkärankana toimivat edelleen hienovaraiset popsävelmät, jotka on taidokkaasti sovitettu katu-uskottavaksi raskaaksi rockiksi. Countryvivahteet ovat sopusoinnussa massiivisen soinnin kanssa, joka tuo äärimmäisillään mieleen Panteran koulukunnan.
Yhtyeen keulakuva Aaron Lewis on tiukka republikaani ja kappaleen sanoitukset ovat ymmärrettävästi konservatiivisia. Kokonaisuus on myös musiikillisesti huomattavasti maskuliinisempi kuin yhtyeen edelliset albumit, ja Lewisin ilmaisussa on kuultavissa turhautumista, vihaa ja äärimmäisen paljon energiaa.
Staind on kuitenkin parhaimmillaan kevyemmissä sävellyksissä, joissa raskaampi lähestymistapa toimii tehokeinona eikä tiennäyttäjänä.