Stephen Malkmus tuli tutuksi mahtavan Pavementin nokkamiehenä. Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen hän päätti lähteä kokeilemaan jotain muuta ja julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuoden 2001 alussa. Jo sillä kiekolla taustayhtyeen hommia hoiti The Jicks, joka nyt saa nimensä Malkmusin nimen rinnalle levyn kanteen.
Malkmusin debyytti oli soundeiltaan ja sovituksiltaan hieman uutukaista radioystävällisempi. Molemmat levyt tietenkin tuovat väistämättä mieleen Pavementin. Malkmusin nyrjähtäneet sävellykset ja laiska laulutapa ovat niin omintakeisia. Tällä kertaa lopputulos on samalla kuitenkin hyvällä tavalla perinteinen rocklevy. Sheets jopa kuulostaa Jimi Hendrixiltä! Kuten aiemminkin, miehen tuotokset avautuvat jokaisella kuuntelulla lisää ja silti toimivat myös välittömästi.
Malkmus on edelleen loistava tekemään Lou Reed -henkisiä lauluja. Vanessa From Queens tuo mieleen Loaded-ajan The Velvet Undergroundin ja alkaa ehdottoman hilpeästi: ”There´s aggression in the air this morning/ Got your ballerina tights around my head”. Fraseerauksessa on hienosti mukana Dylania. Craw Song on sovitukseltaan ilmava ja niin kovin Ray Daviesia. Pressitiedote mainostaa levyltä löytyvän materiaalia, joka yhdistää Fairport Conventionin ja Televisionin ja voi pojat, olivatpa he oikeassa. Yhdeksänminuuttinen 1% Of One todellakin kuulostaa siltä kuin Tom Verlaine ja Richard Lloyd olisivat päättänneet ruveta soittamaan brittien variaatiota folk-rockista. Myös Witch Mountain Bridge ammentaa tästä raikkaasta yhtälöstä. Ja mukana on vielä ripaus The Monochrome Setia!
Stephen Malkmus on erittäin hieno kitaristi ja Pig Libilla on annettu hänen soitolleen tilaa ja aikaa. The Jicks säestää pieteetillä ja silti tasa-arvoisena. Niin helppoa ja vaivatonta on, kun kaikki toimii. Vakuuttava voimannäyte.
