Pavementin viimevuotinen paluukiertue antoi alkuun viitteitä siitä, että myös uutta musiikkia saattaisi yhtyeeltä olla tulossa, mutta toisin kävi. Kiertueen jälkeisissä haastatteluissa nokkamies Stephen Malkmus kertoi, että paluu oli tässä ja nyt keskitytään katsomaan historian sijaan eteenpäin. Toisin sanoen mies teki selväksi, että kaikki paukut on ladattu soolouran ja The Jicksin kanssa työskentelyyn. Ja aivan hyvä näin, antaa indie-legendan levätä rauhassa, sillä The Jicks korvaa Pavementin jättämän aukon erittäin hyvin.
Mirror Traffic edustaa kuitenkin uutta lukua Malkmusin uralla. Mies perheineen muutti levyn nauhoitusten jälkeen Berliiniin, joten eurooppalainen yleisö pääsee nautiskelemaan The Jicksin musiikista aiempaa useammin. Uusi linjanveto oli myös multilahjakkaan Beckin palkkaaminen levyn tuottajaksi, joskin tämän vaikutus kuuluu Mirror Trafficilla yllättävän vähän. Beckin levyiltä tuttua vaikutteiden kirjavuutta ei Malkmusin levyltä löydy, vaan levy on tunnelmansa puolesta hyvinkin vahvasti Pavementin kanssa linjassa.
Viidentoista kappaleen joukkoon mahtuu luonnollisesti muutama heikompi biisi, mutta pääosin Stephen Malkmus on yhä yksi indie-maailman parhaista lauluntekijöistä. Netin oraakkelimainen Pitchfork-aviisi osuu mielestäni asian ytimeen kuvaillessaan Malkmusia ”indien Dylaniksi tai Paul Simoniksi”. Ja kuten tunnettua, tässä asemassa olevan artistin uutta tuotantoa on aina hyvin hankala suhteuttaa menneisiin urotekoihin. Niin nytkin.
