SUICIDAL TENDENCIES: Free Your Soul… And Save My Mind

Kolmetoista vuotta on kulunut siitä, kun Suicidal Tendencies julkaisi kakkoskiekkonsa Join The Army. Levyn, joka aiheutti pääkivun jokaisella kuuntelukerralla. Eihän sellaista levyä voinut olla kuuntelematta! Nyt kipua aiheuttaa korkeintaan Mike Muirin matkailu omiin muistoihinsa ja mukatuoreen materiaalin tyrkytys.
Suicidal Tendencies on käynyt läpi samanlaisen urakaaren kuin Bathory. Molemmat aloittivat oman alansa ääripäästä ja rakensivat musiikkiaan levy levyltä uuteen suuntaan, kunnes kohtasivat päätepisteen, josta oli mahdoton jatkaa. Suicidal Tendenciesillä tuo piste oli kuusi vuotta sitten ilmestynyt Suicidal For Life.
Kun kumpikaan ei muuta keksinyt, päätettiin palata juurille ja aloittaa kaikki alusta, mutta musiikkipa ei enää syntynytkään yhtä luonnollisesti. Silti Suicidal jatkaa lähtökuoppiensa tonkimista jo toisella levyllä. Punkit ja funkit kuulostavat Free Your Soulilla vain ja ainoastaan lapsellisilta. Kun Mike Muirista on kyse, pitää lapsellisuutta tietty määrä ollakin, mutta rajansa se on höpötykselläkin.
Parilla biisillä tähdätään tyylikkäästi piikkejä muusikkotoverien lihaan, Pop Songsin vitsi puree yhä ja Animal nykii kunnolla, mutta iljettävän iso osa biiseistä on suoranaista pelleilyä. Mike Muir toivoo ehkä elävänsä uudelleen Suicidalin alkuajat, mutta Institutionalizedin päivät ovat liian kaukana palatakseen.