Päällisin puolin Sunriden tavaramerkkisoundi on tallella, mutta kolmanteen albumiin mennessä bändi on käynyt läpi merkittävän kehityskaaren. Alkuvuosien koukkuriffinen, lähes hyväntuulinen rock on saanut väistyä tummempien sävyjen hiljalleen otettua vallan. Through The Red -albumin nimiraita oli selkeästi vihje tulevaa ajatellen.
Yhä ahdistavammiksi muuttuneisiin riffeihin ja Jani Peipon alati tyylikkääseen lauluun Sunride nojaa edelleen, mutta jo kansia ja tuimia ilmeitä bändikuvassa katsoessa huomaa yhtyeen omaksuneen vakavamman linjan. Hyvin paketti nivotaan kasaan upean intensiivisessä Bluesongissa: "Sweet song died fast." Vaikuttimia on haettu tunnelmallisemman laidan metallista ja jopa rockaavasta hardcoresta. Tätä vaikutelmaa tukee myös vierailevan Swallow The Sun -solisti Mikko Kotamäen karjuminen.
The End Justifies The Means rakentuu seitsemänminuuttisen nimikappaleen varaan, joka vangitsee jo alun kiivaalla tunnelmalla kliimaksia kohden yhä vain kasvaen. Siinä Sunriden valttikortit ovat kaikki samassa kädessä. Vanha 'Ride näyttäytyy singlebiisi Waiting For The Gracessa ja Michael Monroen huuliharppurepäisyllä maustetussa One Tragedyssa, mutta pimeys on jo vienyt bändin mennessään.
SUNRIDE: The End Justifies The Means
Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Päällisin puolin Sunriden tavaramerkkisoundi on tallella, mutta kolmanteen albumiin mennessä bändi on käynyt läpi merkittävän kehityskaaren. Alkuvuosien koukkuriffinen, lähes hyväntuulinen rock on saanut väistyä tummempien sävyjen hiljalleen otettua vallan.
Arvio
SUNRIDE
The End Justifies The Means
People Like You
The End Justifies The Means
People Like You