SUOMEN TALVISOTA 1939-1940: Underground-Rock

Sydämen sivistys, siveettömyys ja svengi – siinä ässävaltit, joilla yhdistyvät niinkin erilaisilla merkityksillä ladatut termit kuin Underground-Rock ja Suomen Talvisota. M.A. Nummerheim -linja pitää ja Somerjoki soi vaahtopää-Laineen ja lähettiläs Innon lyödessä sanan säilällä tasapuolisesti omia riehajoukkoja ja lamaantuneita vihulaisia. Baddingin, "Pole" Ojasen ja Nummisen lauluäänessä ja lyriikoissa on fantastisen ivallista viistettä. Kitarat nakuttavat merkillistä näkkileipäkomppia tai raastavia wah-wah-sointuja. Mamba Koskinen taitaa pianoboogien. Saksofonit raakkuvat improvisoitua pilvijatsia ja kaikkea meteliä leikkaa Tarmo Mannin maanis-kosminen nauru.

Mutta on tyydytyksellä pantava merkille, ettei maanalaiseksi syntynyt meno ole millään muotoa taiteilijaryhmän sisäistä tuherrusta tai ainoastaan tekijöitä viihdyttävää sekoilua. Underground-Rock on aidosti ja vapautuneesti mukaansa tempaava rocklevy ja kokonainen rikkaasti mellastava happo-happening. Suurin osa lauluista on ajattoman vallankumouksellisia, innostavia ja ajankohtaisuudessaan uusiutuvia alakulttuurin hittejä jostain vanhan ja uuden Systeemin suositusten tavoittamattomista. Ja kuten kansillakin todettua, kappaleet svengaavat kuin vapautetut aineksensa: tanssi, rakkaus ja pano.

Parempia poliittisen rock'n'rollin kiteytyksiä ei ole tehty kuin Edistyksen voima, Talvisota-rock, Kekkonen-rock, Tehtaan vahtimestarit, Kasvoton kuolema tai Jatkosota-rock. Eikä näistä jää jälkeen mentaalipanos Däng-däng-däng-däng tai Mielitauti-rock, tajunnan laajennuksen ylistykset Vihreä valta tai Rock on rajaton riemu saati sitten fantastisen vetävästi pianolla tahditettu Romeo & Julia -tekstilaina Vihaava rakkaus.

Aivan oma ulottuvuutensa on levyltä paistava kulttuurinen rikkaus moninaisine viitteineen ja kaleidoskooppisesti miksattuine mielteineen. Runsastellen viljeltyinä taiteen ja populaarikulttuurin raja murtuu ja häviää ug-talvisodan mutkittelevien rintamalinjojen tieltä. Little Richard ja William Shakespeare ovat rinnakkain juoksuhaudassa, samoin Väinö Linna ja Mao Tse Tung.

Kuvituksessa Magritten näyt kohtaavat Timo Aarnialan omaperäisen piirrosviivan. Kapina leviää ylimaallisen kauniille, jyrkän mustavalkoisille kansikuville, jotka täydentyvät kasettiversion tyylikkäällä hiihtosoturikannella sekä Vanhan vallan murskautumisen korkkarivisiolla.

Taistelu ei koskaan päättynyt.