Suomipunkin varhaishistoriaa uusintakierroksella – Hellhound kuulostaa sympaattisen tuohtuneelta

Hellhound
Soitetaan rock'n'rollia
Hiljaiset levyt

Hiljaiset Levyt julkaisi viime vuoden lopussa Vaavin varhaistuotantoa cd-kokoelmalla, ja nyt on vuorossa toinen 70-luvun vähemmän parrasvaloissa viihtynyt punk-nimi. Hellhoundin Soitetaan rock’n’rollia on oikeaoppinen antologia, johon on koottu yhtyeen koko tuotanto yhdellä uudella biisillä bonustettuna.

Tamperelainen Hellhound oli yksi maamme ensimmäisiä punkbändejä. Siinäpä oiva baari-inttämisen aihe, haluaako pitää Hellhoundia vai Briardia Suomeen pahamaineisen musiikkityylin tuojana. Kuten moni muukin tuon ajan yhtye, myös Hellhound kuulostaa tämän päivän standardeilla kesyltä, sellaiselta sympaattisen tuohtuneelta. Ronskia otetta on eniten solisti Jorma-Veikko Sappisen laulussa, joka on lähisukua Moog Konttisen ärinälle.

Soitetaan rock’n’rollia -lp:llä ja kolmella singlellä soi perimanselainen rock, joka noudatteli vahvasti aikalaissoundia. Etenkin Eppu Normaalin punk-vuodet nivoutuvat hyvin yhteen Hellhoundinkin perussimppeliin mutta tanakkaan soittoon. Sanoitukset näyttäytyvät jälkiviisaasti siellä täällä paperinmakuisilta ja naiiveilta, mutta parempi totisuus kuin vanhentunut näsäviisaus. Profeetallisuuden paikkansapitävyyttä voi vertailla esimerkiksi Suomi 62 -biisin sanomasta.

Pakoon neonarmeijaa jäi Hellhoundin suurimmaksi hitiksi ja hyvin se löytää paikkansa yhä härmäläisessä punk-historiassa.