Bad Vugumin perinnöstä on puhuttu paljon ja enimmäkseen asiaa. Sen sijaan väite, jonka mukaan yhtiö olisi profiloitunut tietynlaisen soundin edustajaksi, vaatii vahvaa yksinkertaistamista, sillä mekkalaa tuotettiin jos jonkinlaista. BV2 Productions on sittemmin harvakseltaan jatkanut tätä tarinaa. SUPO lienee silti vasta ensimmäinen yhtye, jota voi verrata näin suoraan esikuviinsa.
Yhtyeen varsinaisessa kokoonpanossa ei kitaraa kuulla, vaan säröpörinästä vastaa aiemmin Rubikissa ja Astro Can Caravanissa musisoinut basisti Arvi Hasu. Mistään dogmasta on turha puhua, sillä levyllä kuusikielistä sahataan lähes joka kappaleessa. Alapään röpötys tuntuu vatsan pohjassa asti, mutta ei silti enempää kuin millä tahansa Motörheadin albumilla.
Omaperäisyys ei yksinään tee ketään autuaaksi. SUPOn ongelma on siinä, että yhtäläisyysmerkit on niin helppo vetää Radiopuhelimiin. Ja kuten kaikki tietävät, siinä kisassa haastaja jää aina kakkoseksi.
Laulaja Petteri Tikkasen yksiulotteinen laulu ja asiayhteyteen häkellyttävän falskit tekstit paljastavat, että vaikka muoto on hallussa, varsinainen sisältö puuttuu. Karismaa ei voi treenata.