SYMPHORCE: Godspeed

Symphorce on parantanut viime vuosina levy levyltä siitäkin huolimatta, että bändin tahti albumien julkaisemisessa on ollut varsin kova. Ryhmä ei ole vieläkään hellittänyt levy ja vuosi -tahdistaan, mutta taisteluväsymyksen merkkejä alkaa olla pahasti ilmassa. Symphorcen syvältä raapivat biisit ja alati dynaamisemmaksi kasvava esitys yhdistettynä oivallisiin ja myös yllätyksellisiin melodioihin kutittelivat muutama vuosi sitten mukavasti ja loivat uskoa tulevaisuuteen. Tietenkään Symphorce ei ole täysin kadottanut identiteettiään, mutta Godspeed on hukannut yhtyeen aiemmilta levyiltä tutuksi tulleen voiman tunteen.

Bändi täräyttää levynsä käyntiin siten, että aistit valpastuvat, mutta jo Nowheren kohdalla yhtyeen otteessa on selkeitä lipsumisen merkkejä, kun ainoastaan kertosäkeistöstä löytyy tilaa Symphorce-laatuleimalle. Tyylien taitava sekoittaminen on useimmiten hyve, mutta Symphorcen kohdalla kokonaisuus hajoaa. Nowheren gootahtavalla rockilla ja rhythm´n´blues -vaikutteisella The Mirrored Roomilla on perin vähän tekemistä keskenään.