TAKIAINEN: Alasti

Rockbändien Ääni ja vimma -kilpailu on tuottanut jälleen äänekkään ja vimmaisen voittajan. Vuoden takainen mestari, kemijärveläisyhtye Takiainen vyöryttää ensialbumillaan raivokasta grungen ja metallin fuusiota. Laulaja-basisti Katri ei tunne pienintäkään armoa äänijänteitään kohtaan ja vaikka kitaristi Paula ja rumpali Riikka pitävätkin suunsa kiinni, niin metakkaa riittää myös heidän toimestaan.

Raskaan rockin spesialistin Mikko Karmilan äänittämä ja miksaama Alasti on läpeensä ärhäkkä levy, jonka kovaotteisuus ja suorasukaisuus ulottuvat soiton lisäksi myös teksteihin. Takiainen tarrautuu biiseihinsä kuin ärsytetty terrieri. Kolmikon asenteessa on helppo kuulla yhtymäkohtia niin Bitch Alertiin kuin Courtney Loven Holeenkin, mutta ennen muuta Takiaisen biisit vannovat uskollisuutta standardimaiselle grungekaavalle.

Alasti-albumin kappaleet perustuvat lähes poikkeuksetta hiljaisten ja täydellä voimalla paahtavien jaksojen vuorotteluun, mikä selittynee ainakin osaksi sillä, että Apulannan kerrotaan olevan yksi syypää Takiaisen syntyyn. Mutta olipa syy kenen ja missä tahansa, niin pidemmän päälle biisien rakenteellinen yhdenmukaisuus alkaa puuduttaa ja verottaa levyn tehoa.

Ankaran metallista Saatanan sikiötä ei voi parhaalla tahdollakaan väittää kohteliaaksi avaukseksi. Tanssilla Katri hillitsee hieman vokalistista äkäisyyttään ja Nuole kasvoni virkistää jyrisevän rockisella svengillä, jollaista on totuttu kuulemaan runsain mitoin muun muassa L7:n levyillä. Katkaise-kappaleen piano antaa aluksi viitteitä vaihtelusta, mutta ennen pitkää biisi urautuu – myöhemmästä sellokoristelustaan huolimatta – samaan grungeformulaan kuin edeltäjänsä.

Takiaisen väkevyyden ja varmaotteisuuden Alasti tekee vastaansanomattomasti selväksi, mutta vivahteiden suhteen triolla on vielä roimasti oppimista.