TALKING HEADS: Once In A Lifetime

Arvio julkaistu Soundissa 12/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Vuosina 1977-1988 kahdeksan studiolevyä (jos mukaan lasketaan True Stories -elokuvan soundtrack) julkaisseen Talking Headsin perustivat Rhode Islandin taidekouluun vuoden verran tutustunut laulaja/kitaristi David Byrne sekä sieltä valmistuneet rumpali Chris Frantz ja basisti Tina Weymouth.

Arvio

TALKING HEADS
Once In A Lifetime
EMI

Vuosina 1977-1988 kahdeksan studiolevyä (jos mukaan lasketaan True Stories -elokuvan soundtrack) julkaisseen Talking Headsin perustivat Rhode Islandin taidekouluun vuoden verran tutustunut laulaja/kitaristi David Byrne sekä sieltä valmistuneet rumpali Chris Frantz ja basisti Tina Weymouth. Kolmikko kotiutui New Yorkiin 1970-luvun puolivälissä ja sai syksyllä 1976 mukaansa Jonathan Richmanin Modern Lovers -yhtyeessä soittaneen kosketinsoittaja/ kitaristi Jerry Harrisonin. Blondien, Ramonesin, Patti Smithin ja Televisionin tavoin Talking Heads kuului CBGB's-klubin vakiovieraisiin.

Pitkälti Frantzin ja Weymouthin ansiosta Talking Headsin älykäs pop vetoaa myös muihin ruumiinosiin kuin aivoihin. Jo 70-luvulla avioitunut pariskunta nimittäin muodostaa yhden kaikkien aikojen svengaavimmista valkoihoisista rytmiryhmistä. Pariskunnan saumattoman soiton päälle mieleltään malttamattoman ja ulosanniltaan maanisen Byrnen oli helppo tuoda alati uusia musiikillisia elementtejä. Brian Enon tuottamana yhtye ennättikin Talking Heads '77 -debyytin minimalistisesta new wave -popista Remain In Light -albumin eloisiin afrorytmeihin kolmessa vuodessa.

Kutakuinkin kronologisesti etenevä Once In A Lifetime -valikoima on tyyliltään laajennettu best of. Siinä on myös paketin huono puoli, sillä sisällöltään tämä kolmen cd:n ja 54 kappaleen kattaus toistaa turhan uskollisesti Sand In The Vaseline – Popular Favorites 1976-1992 -kokoelman tuplaversion valintoja. Nyt niihin lisätään oikeastaan vain arvokkaimpia albumiraitoja. Harvinaisuuksien ja arkistoaarteiden osuus jää merkityksettömäksi.

Huikaisevan ylellisesti, mutta yhtä epäkäytännöllisesti pakatun retrospektiivin neljäs levy on dvd, joka sisältää yhtyeen visuaalisesti kekseliäitä videoita. Julkaisun arvoa nostavat yhtyeen jäsenten ja ulkopuolisten asiantuntijoiden tuottamat monipuoliset muistelmatekstit, kiehtova kuvamateriaali sekä Bob Ludwigin suorittama remasterointi.

Nykyisin kaikkien aikojen konserttielokuvan (Stop Making Sense, 1984) ja lukuisia pieniä listahittejä (esimerkiksi Once In A Lifetime, Burning Down The House, Road To Nowhere ja And She Was) julkaissut Talking Heads nähdään ennen kaikkea merkittävänä vaikuttajana ja popmusiikin muodon uudistajana. "Luulen, että tulemme harhailemaan suuren kulttiyleisön ja mahdollisen epävakaan massasuosion välillä", pohti David Byrne jo vuonna 1976. Voi kuinka oikeassa hän olikaan. 

Lisää luettavaa