TEFLON BROTHERS: Isänpäivä

TEFLON BROTHERS
Isänpäivä
Johanna Kustannus

Suomihiphopin hupiveikkojen uusin levy saa pohtimaan karhun kohtaamista. Juostako karkuun, vai leikkiä kuollutta?

Valitettavasti arvioitsijalle viimeksi mainittu on ainoa vaihtoehto. Jo ensihetkistä alkaen on selvää, että äly poistuu. Tosin nyt ei maata mättäillä, vaan heittäytyvän ihmisruumiin ottaa vastaan siideristä tahmainen tanssilattia.

Lattialla on myös runsaasti pillimehua, sillä Isänpäivä on ennen kaikkea korneissa ja hitaissa räpeissään mitä ilmeisimmin lastenlevy − ja sellaisenaankin lasten älykkyyttä loukkaava. Mahtaako tarkoituksena olla iltapäivän limudiskokeikkojen hankkiminen, vai ovatko tekijät vain unohtaneet, etteivät 10-vuotiaat pääse vielä Onnelaan?

Suomalaisessa hiphopissa tuntuu olevan valloillaan kirjoittamaton sääntö, että yhteen levyn kappaleista on lainattava kertosäe vanhasta suomi-iskelmästä. Isänpäivä vahvistaa tätä sääntöä hävyttömällä Minttu sekä Villellä. Kaikkein kornein on Kouluammuntabiisi, joka kuulostaa Tommi Läntisen ja Inner Circlen sekoitukselta. Huumoriin vetoamalla lienee helppo yrittää tehdä tuotteensa kritiikille immuuniksi. Kuka nyt mielensä pahoittaisi läpällä tehdystä musiikista?

Lopulta karhu on mennyt, ja ihmisruumiin valtaa helpotus. Harvoin tulee vastaan näin vastenmielistä levyä, jota oikeasti hävettää kuunnella.