Tätä en odottanut. Teflon Brothers on tietty tehnyt ennakkoluulottomista tyylillisistä kokeiluista jonkinlaisen tavaramerkin, mutta venyminen kolmen vuoden takaisen ©-levyn äänimaisemasta uutuuden klubijumputukseen on jo aikamoinen spagaatti. Trio kuitenkin hoitaa sen nivusiaan reväyttämättä.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy siihen, miten helvetin hyvältä levy kuulostaa. Jos nämä biisit eivät olisi suomeksi ja tulkittavissa hiukan psykoottisesti värittyneiksi suurimman osan ajasta, tältä levyltä voisi löytyä useita paneurooppalaisia klubijyriä, Mira Luodin kanssa esitetty Jee jee etunenässä. Levyä leimaavat hienot vierailut, kuten Meiju Suvas ja Stig hulvattomassa Seksikkäimmässä jäbässä tai Olavi Uusivirta honottamassa Roxetten hienoimmat hetket mieleen tuovassa diskopoppiksessa Pidä itsesi miehenä.
Valkoisten dyynien ratsastajat on aidosti hämmentävä levy, joka vaatii aikaa. Siinä missä esimerkiksi JVG on oikeasti hyvää nousuhumalan musiikkia, Teflon Brothersin uusinta kuunnellessa mieleen nousee toistuvasti kuva ihmisestä, joka on radalla ollessaan vahingossa päässyt kosketuksiin sisällään ulvovan tyhjyyden kanssa ja yrittää jotenkin ymmärtää, miten päin tässä pitäisi olla. Eikä vastausta löydy.
Kolmeentoista biisiin mahtuu pari heikompaa esitystä, mutta suurin osa tästä levystä on jopa hämmentävän vahvaa kamaa. Myös Pyhimyksenä tunnettu Kuoppalan Mikko aloittikin helmikuussa yhteistyön Elements Music -kustannusyhtiön kanssa.
