TEXAS NORTHSIDE KINGS: Texas Northside Kings

Arvio julkaistu Soundissa 02/2008.
Kirjoittanut: ESA KULONIEMI.

Texasin Pohjoislaidan Kunkut esittelee kuusi lähinnä Dallasissa ja Austinissa vaikuttavaa  kitaristi-laulajaa. He kaikki edustavat uutta valkoista sukupolvea, joka jatkaa Fabulous Thunderbirdsin, Stevie Ray Vaughan -vainaan ja muiden 70- ja 80 -luvuilla esiin nousseiden yksinäisen tähden osavaltion suuruuksien pioneerityötä.

Arvio

TEXAS NORTHSIDE KINGS
Texas Northside Kings
Dialtone

Texasin Pohjoislaidan Kunkut esittelee kuusi lähinnä Dallasissa ja Austinissa vaikuttavaa  kitaristi-laulajaa. He kaikki edustavat uutta valkoista sukupolvea, joka jatkaa Fabulous Thunderbirdsin, Stevie Ray Vaughan -vainaan ja muiden 70- ja 80 -luvuilla esiin nousseiden yksinäisen tähden osavaltion suuruuksien pioneerityötä. Artisteista peräti kolmella onkin suora kytkentä T-Birdsiin: Nick Curran jätti vastikään bändin kitaristi-laulajan pestin, kun taas Johnny Moeller ja Mike Keller ovat kyseisen veteraaniryhmän uusi keppikaksikko.

Billy Hortonin retrohenkisessä studiolinnakkeessa taltioitu tuote vaalii vanhoja arvoja, joten tarjolla on kunnon latinki erinomaista blueskitarointia, jossa ei todellakaan yritetä keksiä ruutia uudelleen. Eri asia on, haluaako kuulla Magic Samin, Howlin’ Wolfin tai Guitar Slimin laulamia lyömättömiä alkuperäisesityksiä vai niiden valjuja toisintoyritelmiä. Esimerkiksi Eve Monseesista ei – hänen eittämättömistä kitaristintaidoistaan huolimatta –  ole tämän näytön perusteella Lou Ann Bartonin tai Angela Strehlin kaltaisten vanhemman polven austinilaislaulajattarien manttelinperijäksi.

Mike Kellerin pyristely Elmore Jamesin Red Hot Mamassa on jo aika vaivaannuttavaa kuultavaa, eikä Nick Curran pysty suoriutumaan Little Richardin Slippin’ And Slidin’ -biisistä puhtain arvosanoin.

Lisää luettavaa