Neljä levyä ja tasaista kehitystä. Siinä Thyranen levytetty historia pähkinänkuoressa. Thyranen black joutui alkumetreillään etenemään kohtuullisen pitkin askelin, mutta kahden tuoreimman levyn kohdalla askel näyttää lyhentyneen. Se on myös vakaampi, mutta toisaalta jalkakin on kasvanut.
Thyranesta on kasvanut raivokas, eläväinen ja yllättäväkin yhtye. Ryhmän napakka ruoskinta sivaltaa selkää laajalla rintamalla. Konekiväärin tarkan takomisen lomaan ladotut melodialliset rönsyt kutittelevat mukavasti mielen synkeimpiä sopukoita.
Edellisellä levyllä Thyranesta kaivettiin esiin irkkuvaikutteitakin, ja sieltä polveutuvat melodiat nostavat päätään uudellakin kiekolla. Thyrane on mestari häivyttämään vertailukohtia, sillä yhtye sotkee nokkelasti keskenään perin erilaisista suunnista tulevia vivahteita ja pystyy valjastamaan ne omiin tarkoituksiinsa. Yhtye jää yhä kiinni vertailusta Kovenantiin, mutta tyylilajia ei ole kaluttu vielä loppuun.
Thyranella on langat petollisen hyvin käsissään.