TIMBUKTU: All vill till himmelen men ingen vill dö

Enkelin siipiin levynsä kannessa sonnustautuneen Timbuktun flow on kohdallaan, ja hän puhuu teksteissään vakuuttavahkoon sävyyn muun muassa siitä, miten kotimaastaan tulee väärissä käsissä pian pahoinvointiyhteiskunta. Jokin USA:sta Ruotsiin 1960-luvulla muuttaneiden vanhempien pojan paketissa kuitenkin mättää. Kenties se on All vill till himmelen men ingen vill dön usein tekopirteän musiikin sekasortoisuus ja sävelideoiden köyhyys. Tai sitten tekstejä vaivaava holhoava asenne.

Timbuktu on nimittäin – Orwellia lainataksemme – aika tavalla lajitovereitaan tasa-arvoisempi. Toki 29-vuotias Jason Diakité on syystä varsin arvostettu MC. Toisaalta, hän myös pyörittää Sveriges Radiossa omaa hip hop -ohjelmaansa ja paljastaapa pikainen internet-promenadi kaverin jalanjäljissä hänen saaneen kolme vuotta sitten skånelaiselta pankilta 50 000 kruunun kulttuuriapurahan. Ja niin edelleen.

Ruotsissa on tehty muutaman viime vuoden aikana useita raplevyjä, joiden parissa viihtyy erinomaisesti. Timbuktun neljäs albumi ei terävimpään kärkeen yllä, vaikka LoopTroop-väkeä vieraslistalta löytyykin.