Mjöndalenin suuren pojan ja kosmisten kesäbiisien kuninkaan Todd Terjen debyyttialbumi yllättää monipuolisuudellaan ja sillä, että pääpaino tuntuu olevan tanssilattian täyttämisen sijaan fiilistelyssä. Funkki syntyy ikään kuin atmosfäärien sivutuotteena.
Terjen riffeissä elää vahvasti jazzin tai ainakin jonkinlaisen fuusion henki. Varsinkin alkupuolen biiseissä, kuten Leisure Suit Preben ja Preben Goes To Acapulco, on aistittavissa samaa fiilistä kuin George Duken funk-biiseissä tai Frank Zappan sävellyksissä jostain Peaches En Regalian ajoilta. Se odotettu kosminen disko alkaa vasta Strandbarista ja kestää parin biisin ajan.
Levyn huippukohta on Terjen upea version Robert Palmerin Johnny & Mary -klassikosta, jonka Bryan Ferry tulkitsee sydäntä särkevällä herkkyydellä. Siinä missä Palmerin alkuperäinen on hektinen ja paahtaa etukenoisesti, Terjen on herkkä ja kuiskaileva, kuin Jan Hammerin Crockett’s Theme. Myös vanhoihin kotiurkukomppeihin nojaava Swing Star -kaksikko on yllättävän viehättävä.
Läpi levyn huomio kiinnittyy kerta toisensa jälkeen bassosyniin, joiden riffittelyssä on samanlaista elastisuutta kuin Bernie Worrellilla aikoinaan. It’s Album Time on muutenkin hieno ja detaljirikas levy, jonka funkeimmissakin kappaleissa on jotain herkkää ja koskettavaa. Ehkä jopa haikeaa.