Rage Against The Machinen ja Audioslaven kitaristina sekä poliittisena aktivistina tunnettu Tom Morello avasi soolouransa viime vuonna hienolla One Man Revolution -levyllä. Tuolloin The Nightwatchman-aliasta käyttänyt Morello keskittyi lähinnä akustisvoittoiseen agitaatioon, mutta uuden The Fabled Cityn myötä mies laajentaa ilmaisunsa skaalaa astetta laajemmalle säteelle. Varsinaisesta bändilevystä ei voida puhua vieläkään, mutta useampaan kappaleeseen Morello on hakenut vetoapua niin rummuista, bassosta kuin pianostakin.
Morellon levyistä puhuttaessa tekstipuoli nousee väkisinkin vahvasti esille. Hänen tapansa kirjoittaa on aina ollut suorasukainen, eikä mies ole koskaan pelännyt silkkaa saarnaamistakaan. The Fabled Cityn myötä Morellon lähestymistapa on kuitenkin muuttunut entistä hienovaraisemmaksi ja teemoiltaan universaalimmaksi. Runollisempi esitystapa osoittaa, että Morellolla on halutessaan rahkeita astua Nick Caven ja Tom Waitsin hallitsemalle raadollisen romantiikan ja ajattoman lyriikan pelikentälle. Huomionarvoista on myös se, että fraseerauksensa puolesta yhtymäkohtia esimerkiksi Caveen on useitakin.
The Fabled Citya kuunnellessa mieleen hiipii väkisinkin ajatus siitä, että Morellon viimeaikaiset esiintymiset Bruce Springsteenin, Billy Braggin ja Dave Matthewsin kanssa ovat vähintäänkin alitajuisesti vaikuttaneet miehen musiikkiin. Tämän näennäisen helpon lähestyttävyyden myötä Morellon poliittisen agendan edestä ovat murtuneet viimeisetkin keskiluokkaa suojaavat muurit.
