TOPLOADER: Magic Hotel

Toploaderin toinen levy ei tarjoile minkäänlaisia yllätyksiä, vaan samaa 70-luku-vibea ja teennäistä soullaulantaa kuin esikoinenkin. Vuoden 2000 ylivoimaisesti rasittavimmasta singlestä (King Harvest-cover Dancing In The Moonlight) vastuussa oleva yhtye ei ole päässyt irti virkamiesmäisestä tunnelmasta, vaikka ryhmän musiikkityyli sitä edellyttäisi. Spencer Davis Group, The Faces ja Stevie Wonder kuuluvat selvästi Toploaderin innoittajiin, mutta miksi lopputuloksesta tulee mieleen lähinnä pubrock-versio Simply Redistä?

Päällisin puolin kaikki on kunnossa. Magic Hotel on melkoisen hyväsoundinen levy, mikä ei ihmetytä kun pöydän takana on, kolmea kappaletta lukuun ottamatta, häärinyt tämän alan erikoismies George Drakoulias. Laulaja/kosketinsoittaja Joseph Washbournen kirjoittamat laulut eivät vain saa innostumaan. Turhan usein samankaltaisen laskevan sointukulun ympärille kyhätyt teokset toistavat itseään ja toisiaan. Näistä rasittavimpana täysin ylitulkittu, tekstiltäänkin kamala Lady Let Me Shine For You. Singlenäkin julkaistu Time Of My Life yrittää potkia vihaisesti, mutta laahustaa kuin elefanttien hautausmaalle matkaava vanha urosnorsu.

Muutama poikkeus sentään löytyy. Dave Eringan tuottama Never Forgotten on viety hieman r´n´b:n ja hip-hopin suuntaan ja tuo etäisesti mieleen TLC:n. Heti tämän jälkeen kuullaan country-henkinen Leave Me Be, jonka kuitenkin latistaa turhan tutulta kuulostava kertosäe. Aivan yhtä näkyvästi Toploader ei muualla lainaile, mutta kuitenkin tarpeeksi nostattamaan muutamaan kertaan kulmakarvoja. Hienoin hetki Magic Hotelilla on mellotronia hyödyntävä Promised Tide, jonka kertosäe on oikeasti aika komea. Plussaa on myös levyn kesto. Onneksi nykyinen trendi näyttäisi olevan, ettei cd:tä ole enää pakko ahtaa täyteen musiikkia. Tässä tapauksessa voi asiasta olla hyvinkin kiitollinen.