TUNNELVISION: Tomorrow

Tunnelvision on saanut toiselle levylleen taakseen yhtiön, jolla on mahdollisuuksia työntää bändiä eteenpäin Euroopassa ja etenkin saada levyä kauppoihin eri tavalla kuin edellisellä firmalla, jolla taisi mennä sormi suuhun näiden taitajien kanssa.

Tunnelvisionin yhteydessä on aina mainittu sanat proge ja metal ja sikäli tämä onkin progressiivista, että kun voisi mennä suoraan, bändi päästää luovuuden valloilleen ja kipaisee kiertoteitä pitkin kohti yhteistä päämäärää. Ja kuulostaa hyvältä. Mutta Tunnelvision ei taatusti ole mikään progen orjapoika, joka jää monen virkaveljen tavoin usvaan samoilemaan, vaan sillä on uskallusta murtautua ulos stereotyyppisestä taiteilusta. Metalli on kuitenkin määräävä tekijä, ja melodinen sellainen.

Yhtye pakertaa sen verran rikasta äänimaailmaa, ettei sillä pitäisi olla vaikeuksia erottua edukseen monen isomman nimen liepeiltä. Kun biiseissä tapahtuu paljon, esimerkiksi kitara ja koskettimet syöttävät paljon erityylisiä soundeja, on kuunteluun helppo uppoutua. Lauri Porran bassottelu, ilman Time Of The Hunter's Moonin sooloriuhtaisuakin, tuntuu hauskan harhailevalta, vaikka aina tilanteeseen sopiikin. Laulaja Marko Waara käyttää nyt enemmän korkeita taajuuksia kuin While The World Awaitsillä ja liikkuu siis useammin äänensä rajoilla. Koskettimissakin on tapahtunut muutoksia, sillä Kari Tornack soitti debyytillä enemmän 70-lukuisilla vaikutteilla kuin Vili Ollila Tomorrowlla.

Bändi on tiedetty osaavaksi, mutta silti Silence ja The Hermit kuulostavat kaikessa syvyydessään häkellyttävän hienoilta. Kokonaisuudesta puuttuu kuitenkin vielä se viimeinen potku, joka nostaa Tunnelvisionin väkisin näkyviin.