Turboahdetun ruotsalaissoundin lumo ja kirous – Cyhran metallilla on voimaannuttava vaikutus

Arvio julkaistu Soundissa 10/2017.
Kirjoittanut: Mirko Siikaluoma.

Arvio

Cyhra
Letters To Myself
Spinefarm

Melodisen ruotsimetallin ystävät pissasivat takuulla housuunsa, kun In Flamesin perustaja Jesper Strömblad ja Amaranthesta tunnettu laulaja Jake E. Lee tiedottivat yhdistävänsä voimansa uuden jokseenkin hassusti nimetyn Cyhra-projektin tiimoilta.

Letters To Myself käynnistyy rivakasti singlebiisi Karmalla, joka valittiin bändin ensimmäiseksi näytteeksi todennäköisesti juuri Claymanmaisen tunnelmansa vuoksi. Onnekseen Cyhra ei tyydy vain yhdistelemään Strömbladin menneisyyttä Leen powermetaliseen laulutyyliin, vaan levyn yleisilmettä voisi nimittää voimaannuttavaksi. Cyhra on hengeltään lähempänä Amaranthen euroviisumetallia kuin In Flamesin tuotantoa.

Seuraa se kohtalokas mutta. Levy on turboahdettu täyteen arpeggiosynia (Letter To Myself), jotka alkavat ysäritrancemaisuudellaan toistaa itseään parin kuuntelukerran jälkeen. Levyn kitarasoundit taas soivat koneellisemmissa kappaleissa (Holding Your Breath) harmittavan muovisesti.

Näistä huolimatta Cyhran debyytti on vähintäänkin raikkaampaa kuunneltavaa kuin mitä Strömbladin aiempi yhtye on saanut aikaan sitten kitaristin lähdön vuonna 2010. Letters To Myself on hyvä alku, mutta klassikkoa tästä levystä ei saa edes valehtelemalla.

Lisää luettavaa