TUURE KILPELÄINEN: Tuure Kilpeläinen

Tuure Kilpeläisen nimi jäi mieleen Jonna Tervomaan Suljettu sydän -kappaleen säveltäjänä. Tervomaan levyillä Kilpeläisen lauluja on kuultu enemmänkin, joten oli vain ajan kysymys, milloin tekijä astuisi kunnolla esiin. Ensimmäinen albumillinen Tuure Kilpeläisen lauluja saatiin Luksus-yhtyeen toimesta vuonna 1999, mutta vasta nyt miehen lauluntekijän ja miksei laulajankin kyvyt esittäytyvät täydessä laajuudessaan.

Jo vuonna 1995 sävellettyä Auringonpilkut -biisiä lukuun ottamatta parin vuoden aikana syntyneistä lauluista tehty levy on kuin kotoinen vastine Ed Harcourtin ja Tom McRaen edustamalle uuden ajan bändisäesteiselle singer-songwriter -genrelle. Kilpeläinen näyttää tekevän kappaleensa syvältä sielustaan ja omista kokemuksistaan ja optimaalisen esillepanon varmistamiseksi takanaan on joukko eturivin soittajiamme. Muusikot vaihtelevat biisistä toiseen kokonaisuuden säilyessä hämmästyttävän yhtenäisenä. Tästä lankeaa iso kiitos niinikään Jonna Tervomaan läpimurtoon myötävaikuttaneelle tuottaja-kitaristi Jussi Jaakonaholle.

Albumin omakohtaisuuden tunnun aistii niin urbaaneissa tarinoissa kuin usein tuskaa tuottavasta rakkaudesta kertoessaan. Älä revi mua on Jaakonahon repivän kitaroinnin korostamassa ahdistuneisuudessaan rohkea avaus. Kahteen mieheen esitetyn Vesitornin varjossa -biisin minimalistinen rytmi on kuin nopeutettua Velvet Undergroundia. Ihoni alla -kappaleen kitara on sukua Mick Ronsonille David Bowien The Prettiest Starilla. Pekka Lehden kontrabasson syventämä pianovetoinen herkistely Aika vaihtuu tuo silmien eteen valmiin lyhytelokuvan. Raidan kuultua voi hyvin olettaa Tom Waitsin olevan lauluntekijänä yksi Kilpeläisen sukulaissieluista.

Koneettomalla ja spontaanin kuuloisella albumilla rakkaus ei yleensä näytä kauneinta puoltaan. Kaiken jättämisen, unohtamisen ja lähtemisen pelon jälkeen levy kuitenkin päättyy Kivi sakset paperi -kappaleen lohdullisiin sanoihin: "Mä jään".