U.D.O.: Live From Russia

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
U.D.O:n tai Acceptin levyjä kuunnellessa on ollut yleensä helppo tehdä selvä pesäero, kummasta on kysymys. Varsinkin tuoreimmilla U.D.O:n levyillä on ollut selkeästi Acceptin tyylistä poikkeava latu, mutta Dirkschniderin oman bändin tuoretta liveä kuunnellessa tuppaa menemään puurot ja vellit sekaisin.

Arvio

U.D.O.
Live From Russia
Breaker

U.D.O:n tai Acceptin levyjä kuunnellessa on ollut yleensä helppo tehdä selvä pesäero, kummasta on kysymys. Varsinkin tuoreimmilla U.D.O:n levyillä on ollut selkeästi Acceptin tyylistä poikkeava latu, mutta Dirkschniderin oman bändin tuoretta liveä kuunnellessa tuppaa menemään puurot ja vellit sekaisin.
Udon johtamat joukkueet ovat kumpikin pääsääntöisesti tarjonneet erinomaisia keikkakokemuksia. Kun bändit junttaavat hienot biisit nippuun sellaisella intensiteetillä kuin yhtyeillä tapana on ollut, ei kukaan voi jäädä kylmäksi. Live From Russia ei ehkä pysty välittämään tunnelmia yhtä voimallisina kuin ne olisivat olleet koettuna paikan päällä. Siksi keikkatallenteeseen alkaakin suhtautua helpommin kuin hyvään kokoelmaan.
Yhtye ripottelee joukkoon luonnollisesti myös Acceptin biisejä, ja keikoilla asiaa ei ole ehkä huomannut, mutta nyt tyylisuunnat tuntuvat istuvan yhteen kummallisen hyvin. Kaiken lisäksi materiaali kuulostaa hyvin tasavahvalta, joskin joukosta ovat luonnollisesti poissa ne heikoimmat biisit. Vaikka materiaalin tasaista vahvuutta jaksaa hämmästellä, levyn kuuntelun kannalta rakenne ei ole erityisen hedelmällinen. Etenkin ykköslevyn kohdalla ei voi välttyä puutumiselta, kun bändikään ei tunnu olevan parhaassa terässä. Midnight Mover pomppaa selkeästi esille, mutta muilta osin yhtye tuntuu vasta kakkoslevyllä saavan kaikkein parhaan draivinsa päälle.
Live From Russia todistaa, että kyllä se bändi paiskoo yhtä vantteraa matskua kuin keulahahmon olemuksestakin jo käy ilmi. Ja pienenä mausteena on vain hienoa kuulla, että täysveriset ammattilaisetkin mokaavat. Living On A Frontlinen taustalaulut nimittäin menevät niin metsään, että osoittaa jo melkoista huumorintajua jättää moiset virheet levylle. 

Lisää luettavaa