ULTRASOUND: Everything Picture

Meikkaavan läskimooseksen Tiny Woodsin johtama Ultrasound tekee kiihkeintä ja eleganteinta rock-musiikkia, joka on syntynyt Lontoon kosteista ja homeelta haisevista vuokrakasarmeista sitten Sueden perustamisen. Kun yli kolmekymppinen Tiny kaivaa paljain käsin sydämen rinnastaan, puristaa sitä kourassaan ja laulaa Stay Youngissa, että "I want to stay young/I want to have fun/I want go out/and never come back home", niin jokainen, joka ei tunne viiltoa sisällään voi siirtyä suoraan vanhainkotiin. Everything Picture on suuruudenhullu ja kunnianhimoinen tupla-albumi. Ilman yli 20-minuuttista nimibiisiäkin sen laulujen keskipituus kipuaa kevyesti yli kuuden minuutin. Itse asiassa Everything Picture on niin suuruudenhullu ja kunnianhimoinen albumi, että tuntuu aivan absurdilta, että joku kykenee luomaan jotain näin massiivista, kaunista ja kiihkeää ilman, että sortuu kuulostamaan banaalilta. Esimerkikisi Happy Times, Aire And Calder, Dawn To Dusk, Floodlit World ja My Impossible Dream ovat kaikki niin nerokkaita esityksiä, niin hienoa sentimentaalista progressiivista rockia, että niin uransa huipulla ollut Roxy Music kuin seuraavaa albumiaan valmisteleva Radioheadkin itkisivät ilosta, jos olisivat saaneet/saisivat tallennettua levyilleen jotain yhtä vaikuttavaa. Ultrasoundin musiikilla on syy olla olemassa. Pitkään aikaan, tällä tarkoitan pikemmin vuosia kuin viikkoja, minkään yhtyeen esikoisalbumi ei ole herättänyt minussa yhtä pakahduttavia tunteita kuin Everything Picture. Ultrasoundin ensimmäinen kattaus on kaikkine ylilyönteineenkin niin tärkeä statement, että toivottavasti kaikki brittiläiset kalpeanaamaiset luuserit älyävät viedä kitaransa kaniin ja mennä vaikka McDonaldsiin töihin, sillä kaikki eivät ole syntyneitä tähdiksi. Tiny Woods on. Vielä ennen Sueden Head Musicin ilmestymistä jokaikisen brittiläisen pop-musiikin viimeaikaista vuoristorataa seuranneen on syytä tutustua Ultrasoundin albumiin. Head Music ja Everything Picture. Klassikkoja molemmat. Tästä tulee hyvä vuosi.