UUSITALO: Tulenkantaja

UUSITALO
Tulenkantaja
Huume

Englannissa ilmestyvä reuna-alueiden musiikkiin keskittyvä The Wire -lehti esitteli Vladislav Delayn sivuillaan ennemmin kuin useimmat suomalaiset musiikkijulkaisut. Nurinkurista tässä oli tietenkin se, että taiteilijanimen takaa löytyi meikäläinen Sasu Ripatti.

Noista ajoista on jo vuosikausia. Nykyään samainen mies tekee musiikkia myös esimerkiksi nimikkeillä Uusitalo ja Luomo. Ensin mainitun Tulenkantajan pohjavirtana sykkii teknon eleetön ”four-on-the-floor”, mutta useat biiseistä rakennellaan sisään ja ulos jokseenkin samoin kaavoin kuin perus-improvisaatiossa.

Luomon polttopisteessä on alusta asti ollut Johanna Iivanaisen ääni. Myös Paper Tigersilla jazzlaulajasta irrotetaan sävyjä, jotka muistuttavat väliin Björkistä, toisinaan Alison Goldfrappistä tai Roisin Murphystä. Albumi sisältää hivenen Aphex Twinistä muistuttavaa sävelmaalailua niihin hetkiin, joissa jyrkänteen reuna on sekunnin murto-osaa aiemmin jäänyt selän taa. Viitteet dubin suuntaan pehmentävät äänikuvaa, mutta erilaiset häly- ja häiriöäänet pitävät huolen jännitteen säilymisestä.

Elektroakustista tai tyystin sähköisin keinoin toteutettua musiikkia pidetään usein edelleen vapaampana tai erilaisista koodeista ja säännöistä piittaamattomampana kuin pidempään vuosirenkaita keränneitä lajityyppejä. Mitään perusteita tällaiselle jaottelulle ei tietenkään ole. Minkään ulkoisen ei myöskään pitäisi olla esteenä Tulenkantajan tai Paper Tigersin sisältämän musan diggailulle.