Uzva saattelee kuuntelijansa Uomaan, jossa jazzrock ja proge yhdistyvät saumatta. Septetin toiminta tuoksuu 70-luvulta – ei kuitenkaan ummehtuneesti vaan juuri sopivan aromaattisesti.
Yhtyeen kolmatta levyä kuunnellessa ei voi välttyä mielikuvilta The Grand Wazoon aikaisesta Frank Zappasta tai Jukka Tolosesta äänittämässä klassikoitaan reippaat kolmekymmentä vuotta sitten. Uzvan orgaaninen sointi puhaltimineen, vibrafoneineen sekä jousineen kaappaa kuulijansa lämpimään syliin kuin vanha hippikaveri, jota ei ole nähnyt vuosikymmeniin.
Uoman kuudesta teoksesta syntyy poikkeuksellisen ehjä kaari. Kuoriutuminen ja Different Realities säätelevät itsevarmasti kanavat kohdalleen ennen paria etnohenkisempää raitaa. Levyn pääteokseksi nousee koko 23-minuuttisessa massiivisuudessaan Vesikko, joka riuhtoo ja rimpuilee suuntaan jos toiseen, rauhoittuen vasta kun takki on lopullisesti tyhjä. Jälkikirjoituksenomainen Lullaby päättää kierroksen rauhalliseen mutta mieltä kohentavaan nuottiin.
Tämän lehden ilmestymisen tienoilla Uzva tempaisee keikan Yhdysvaltojen Pohjois-Carolinassa ProgDay 2006 -festareilla, jonne toivotamme orkesterille niin onnea kuin menestystäkin. Levyarviosta uupuva piste jääköön potenssilääkkeeksi Uomaakin viriilimmille livehetkille.