Wackenin bändikisassa menestynyt ja samassa hötäkässä Succumbra-debyyttinsä (2005) julkaissut Vanguard palaa uuden tuotteen kanssa liki neljän vuoden tauon jälkeen. Kokoonpano on muuttunut, mukana on Hydralchemyn tuottanutkin entinen To/Die/For- ja Sinergy-rumpali Tonmi Lillman. Succumbrasta vastannut ydinryhmä sellisteineen ja molempine laulajineen on kuitenkin entisellään.
Debyytin materiaalista ei ollut suurta jälkeä jättämään, joten gootahtavaan metalliin kallistuneen porukan ryhdistäytyminen Hydralchemylle kuuluu heti ensikosketuksella. Spellbrokenin rummut lyövät nasevaa tahtia tuoden mukaan teollisuushenkeä, mutta heti perään Chimerassa tunnelmoidaan jo eri sävyissä. Sello tuo biiseihin mehukkuutta.
Musiikillinen suunta on nyt paremmin selvillä ja laajemmassa käytössä. Silti Vanguard on yhä vähän hahmoton bändi. Mitkä täsmällisesti ovat ne elementit, joilla se jättää tassunpainalluksensa tasokkaaseen suomalaiseen metallikenttään? Ouijan kaltaisia selväpiirteisiä ja bändin olemuksen määrittäviä kappaleita kaivattaisiin kovasti lisää.
Vanguard on kehittynyt jämerämmäksi yhtyeeksi. Töitä on kuitenkin kasapäin, jotta vaikutusvaltaisempi paikka kotimaisten virkaveljien seurassa aukenisi.