VARIOUS ARTISTS: 0-60 In Five Years

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Pakko myöntää, että Mariah Careyn saatua potkut EMIltä Glitter-flopin seurauksena minun kävi häntä hiukan sääliksi. Kyseinen tapaus nimittäin on erinomainen osoitus siitä, kuinka kylmää touhua mannertenvälinen musiikkibisnes on nykyisin. Onneksi siihen ei ole pakko mennä mukaan.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
0-60 In Five Years
Shifty Disco

Pakko myöntää, että Mariah Careyn saatua potkut EMIltä Glitter-flopin seurauksena minun kävi häntä hiukan sääliksi. Kyseinen tapaus nimittäin on erinomainen osoitus siitä, kuinka kylmää touhua mannertenvälinen musiikkibisnes on nykyisin. Onneksi siihen ei ole pakko mennä mukaan. Tutkainta vastaan potkiminen on ehdottoman kannustettavaa jo senkin takia, että Shifty Discon kaltaisten pikkufirmojen intressit ovat varmasti lähempänä kaikkien musiikista ainutlaatuisia tunne-elämyksiä etsivien diggarien näkemyksiä kuin ahneiden levyjättien johtoportaan dollareissa mitattavat mielipiteet.

Tälle viiden cd:n kokoelmalle on kerätty Oxfordin postiosoitteekseen kertovan Shifty Discon kuukausittaisen Singles Clubin julkaisut vuosilta 1997-2001 – yhteensä 60 tasoltaan ja tyylilajiltaan vaihtelevaa näytettä hengeltään vaihtoehtoisesta popmusiikista. Samanlaisen periaatteen mukaan ovat spesiaali-sinkkuja julkaisseet muun muassa Rough Traden, Sub Popin ja kotoisen Gaga Goodiesin kaltaiset listahiteille leukojaan louskuttavat popbisneksen riippumattomat rakkikoirat. 0-60 In Five Years -paketin esiintyjät eivät ole edes semi-nimekkäitä artisteja (isoimpia nimiä ovat Riden laulaja-kitaristi Mark Gardener, entisen Ultrasound-kitaristin Richard Greenin luotsaama Somatics sekä Thom Yorken pikkuveljen Andyn nyt jo haudattu The Unbelievable Truth), vaan tyystin tuntemattomia suuruuksia muiden kuin pahimpien indie-spotterien keskuudessa.

Vaikka Shifty Discon klubissa on julkaistu niin akustisen kitaran ja tukahdutetun trumpetin säestämää folk-tunnelmointia (Mark Gardenerin Magdalen Sky), erehdyttävästi japanilaiselta kuulostavaa kepeää discorockrämistelyä (Astro B:n Disco Yoga) sekä alkukantaista The Stooges -simulointia (Black Mosesin Eye On You), useimmille esityksille on löydettävissä myös yhdistäviä tekijöitä. Musiikki kuulostaa tältä, koska se on tehty kengännauhabudjetilla, vaihtoehtoisuus on tekijöiden oma valinta ja useimmat näistäkään artisteista eivät edes ansaitse yhtään enempää kuin oman singlen paikallisella pienfirmalla.

0-60 In Five Years on värikäs retki sotkuisille treenikämpille ja halpoihin studioihin, joissa poltetaan liikaa tupakkaa, juodaan liikaa halpaa siideriä ja unelmoidaan ikiomasta keikasta Lontoon Astoria-klubilla. Se on antoisa ja opettavainen kierros ruohonjuuritasolla silloin, kun itsellä on tarpeeksi aikaa ja hermot hallinnassa, mutta usein yhdessäkin 12 kappaleen levyssä on yksinkertaisesti liikaa epävireistä laulua, pahvilaatikkorumpuja ja 80-luvulla julkaistuilta obskuureilta vinyylisingleiltä opittuja kliseitä. Toisaalta, onhan sekin kovasti kutsuvampi vaihtoehto kuin saman ajan viettäminen vaikkapa Kid Rockin, Scooterin tai Nylon Beatin seurassa.