VARIOUS ARTISTS: 11th Street Tales – A Tribute To Hanoi Rocks

Tribuutilevyihin on ongelmallista suhtautua kriitikon näkökulmasta, sillä erittäin harvoin niitä on edes pyritty saamaan laadukkaiksi kokonaisuuksiksi. Yleensä niiden tarkoitus on vain nöyrä kumarrus esikuvan suuntaan.
Tässä tapauksessa mieltä väkisinkin lämmittää se, että suomen poikia kumartelevat rokkarit Tukholmasta Kaliforniaan. Asialla on 15 kulttimaineesta nauttivaa, tai siitä haaveilevaa bändiä, joista monet saavat tämän näytteen perusteella jäädäkin unholaan. Tätäkin ruotsalaista koostetta painaa se tribuuttilevyjen yleisin rasite, eli yritetään vain apinoida alkuperäisiä versioita. Kammottavinta jälkeä saa aikaan Hardcore Superstar, joka omilla biiseillään on lunastanut paikkansa Ruotsin rokkikentässä. Heidän versionsa ehkä upeimmasta McCoy -sävellyksestä Don't You Ever Leave Mesta on lähes jokaista uh- ja baby- huudahdusta myöten kopioitu mahdollisimman tarkkaan alkuperäisestä. Täysin turha versio. Hirveää jälkeä saa aikaan myös levyn koostaneen Lars Gustafsonin oma Highschool Hellcats.
Hyviäkin versioita levyllä on. Levyn saatesanat kirjoittanut torontolainen glam-guru Neil Layton tekee hienosti popahtavan version 11th Street Kidsistä. Hyvin toimii myös Jeff Dahl & The Streetwalkin´ Cheetahsin uskollisempi Café Avenue. Levyn avaava Bubble kerää Taxi Driverilla pinnat kotiin levyn persoonallisimmalla esityksellä. Yksi on kuitenkin selvästi yli muiden: meidän omien poikien eli Hundred Million Martiansin I Can´t Get It on niin skarpisti soitettu ja laulettu, että se jopa peittoaa hieman laiskan alkuperäisen.
Loppulevy jakautuu melko tasaisesti harmaaseen välimaastoon. Hanoi Rocksin vahvin puoli ei suinkaan ollut hyvät biisit, vaan se maailmanvalloittaja -tyyli jolla ne on levylle vangittu. Siitäkään syystä tämä levy ei olisi voinut onnistua.