THE VEILS: The Runaway Found

Lontooseen kotiutuneen nuoren yhtyeen persoonallisuus lepää täysin laulaja Finn Andrewsin harteilla. Hän tulkitsee kirjoittamansa kappaleet uskaliaasti ja ulottuvasti, vuoroin kuulaasti ja toisinaan selvästi karheammin. Tunnistettava laulaja ei vienyt Genevaa eikä Starsailoria oikopäätä tähtiin eikä se vie The Veilsiäkään. Andrewsin laulut nimittäin ovat varsin yhdentekeviä.

Tunteellinen rock alkaa olla Britanniassa samanlainen maanvaiva kuin uusmetalli Yhdysvalloissa jokin aika sitten. Kaikki haluavat palansa kakusta ja yhtyeet pääsevät levyttämään liian helposti. The Veilsin osaavan mutta ohuen albumidebyytin perusteella ryhmää on mahdoton kuvata yhtään enemmän kuin lupaavaksi. Luultavasti Rough Trade on kuullut nelikon kiinnittäessään sen musiikissa jotain, mikä ei tältä levyltä välity.

The Runaway Found -albumin parhaat hetket ovat paradokseja. Entinen Suede-kitaristi Bernard Butler on tuottanut neljä levyn biiseistä, niiden joukossa muun materiaalin yläpuolelle kohoavat Guiding Light ja The Valleys Of New Orleans. Ensimmäisen muhkea rumpusoundi ja ruokkoamattomat kitarat ovat kuin Sueden ensialbumin rockraidoilta kopioituja. Jälkimmäinen puolestaan on juuri sellainen pianovetoinen pienoisdraama, joita Butler sävelsi Brett Andersonin tulkittavaksi kuin liukuhihnalta.