VELCRA: Hadal

Edellisen levyn teemana oli väkivalta ja se todella kuului: Jessi Freyn huutolaulun sekä nu-metallisen ja industriaalisen sekasorron voimalla Between Force And Fate (2005) tykitti esteitä tieltään. Velcra on ilmoittanut, että kolmannen levyn kehys on kuolema, ja että bändi on itsekin yllättynyt, kuinka kauniisiin kääreisiin teema Hadalilla kietoutuu. Ainakin tämä on väkivallan kuolema, sillä Velcra on muuttanut kurssiaan radikaalisti.

Runnominen ja raatelu on antanut tilan kokonaan rauhalliselle elektroniselle äänimaisemalle. Biisien rakentelu on kiertelevää ja kaartelevaa, kuulijan odottelemaan pakottavaa – ja ikävän usein myös odottelemaan jättävää – kumpuilua, joka näkökannasta riippuen johtaa joko useisiin kliimakseihin biisiä kohti, tai sitten ei yhtään mihinkään. Jessi Frey laulaa nyt kokonaan melodisesti, eikä huuto tähän ympäristöön sopisikaan.

Biisit kasvavat erikoisella tavalla: monesti tuntuu, ettei alun värähtelystä ja taustakolkutteluista voi syntyä mitään, mutta usein neljän minuutin tuolla puolen saapuvat painavammat, verkkaiset elementit pyyhkäisevätkin vyörynä yli. Mutta toiston hullaannuttavuus ja aistit transsitilaan saatteleva hypnoottisuus, joka tällaisella tyyliratkaisulla olisi saavutettavissa, jää tulematta, vaikka alkulevy sellaista lupaileekin.