VENOM: Resurrection

Venomista alkoi jossakin vaiheessa mennä maku, kun bändi vain jatkoi ja jatkoi, vaikka levyt eivät olleet lähelläkään sitä tasoa, josta bändi opittiin tuntemaan. Venomin Black Metal on edelleen se suurin, kaunein, merkittävin ja käänteentekevin metallilevy. Siksi oli sääli, kun yhtyeestä ei ollut säilyttämään tasoa.
Joskus ehkä kävi mielessä, että Venom voisi omalta osaltaan jättää leikin ja antaa tilaa nuoremmille etenkin, kun bändin rivit alkoivat olla jossakin vaiheessa varsin sekavat. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että on vain hyvä, kun Venom on jatkanut ja saanut rivinsä oikaistuksi.
Resurrection ei aivan murhaa kaikkia muita metallilevyjä, mutta bändi pystyy näyttämään, mitä pahansuopa viha on aidoimmillaan. Venom on kokeillut monenlaista kokoonpanoa, mutta trio on ainoa oikea tapa tehdä Venom-musiikkia. Resurrection on täysin konstailematonta väkevää paahtoa, eikä siinä tarvita ylimääräisiä kitaristeja tai basisteja kilpailemaan ääniavaruudesta. Bändi saa triona tiivistettyä ideansa kaikkein parhaiten kompaktiin muotoon, jossa tarvitaan vain nippu iskeviä riffejä ja tukeva komppi. Se riittää.
Sitä paitsi Venom on taitava yhtye. Toista oli silloin, kun bändi julkaisi Welcome To Hellin. Levy oli jopa ilmestymisvuotensa 1981 standardien mukaan heikosti tuotettu, vaikka biiseissä olikin ideaa. Nyt bändi kuulostaa siltä kuin se haluaisi lunastaa paikkansa takaisin hiilihankomiesten keulakuvana.